Kun hoito ei ole vain hoito – vaan kohtaaminen

Olen viime aikoina pysähtynyt katsomaan itseäni hoitajana hieman uudesta kulmasta.

Ei niinkään sen kautta, mitä teen – vaan siitä, mistä käsin teen.

Minulle hoitaminen ei ole koskaan ollut pelkkä tekniikka, menetelmä tai yksittäinen hoito.
Se on ennen kaikkea kohtaamista.
Hiljaista kuuntelemista.
Sellaista, jossa ei tarvitse kiirehtiä mihinkään suuntaan.

Usein ajattelen, että keho ei kiristy ilman syytä.
Se ei väsy, väsyttääkseen.
Se ei pidättele, ellei sillä ole jotain, mitä se yrittää suojella tai kannatella.

Ja joskus ihminen tulee hoitoon ilman tarkkaa syytä.
“Kunhan ajattelin kokeilla.”
“Jotenkin vaan tuntuu, että pitäisi tulla.”

Ja juuri siinä kohtaa tiedän, että nyt ollaan oikeassa paikassa.

Minulta kysytään välillä, milloin hoitoon kannattaa tulla.

Vastaan siihen näin:

Voit tulla silloin, kun keho tuntuu kireältä tai kipeältä.
Voit tulla silloin, kun mieli on kuormittunut.
Mutta voit tulla myös silloin, kun et oikein osaa selittää, mitä tarvitset.

Kaikkea ei tarvitse tietää etukäteen.

Olen itse kulkenut pitkän matkan tämän työn äärellä.
Oppinut, kouluttautunut, kokenut – mutta ennen kaikkea elänyt.

Siksi en näe ihmistä koskaan vain oireen kautta.
Näen kokonaisuuden.
Ja usein myös sen, mitä ei sanota ääneen.

Se ei tarkoita, että “tiedän paremmin”.
Vaan että olen läsnä niin, että ihminen saa itse kohdata sen, mikä on hänelle ajankohtaista.

Minulle on ollut tärkeää tehdä tätä työtä nöyryydellä.

Se tarkoittaa sitä, etten nosta itseäni muiden yläpuolelle.
Mutta olen ymmärtänyt, että nöyryys ei tarkoita myöskään sitä, että pienentäisin itseäni.

Voin olla rauhassa sitä, mitä olen – ja antaa sen näkyä.

Joskus hoito on hyvin konkreettista:
keho rentoutuu, jännitys helpottaa, olo kevenee.

Ja joskus se on jotain hienovaraisempaa:
hengitys syvenee, mieli hiljenee, jokin sisällä loksahtaa paikoilleen.

Molemmat ovat yhtä arvokkaita.

Jos tunnet, että tämä tapa kohdata ihminen puhuttelee sinua,
olet lämpimästi tervetullut.

Ei tarvitse tietää valmiiksi, mitä tarvitset.
Riittää, että tulet.

🤍

Kun kipu jää päälle – miksi hermoston rauhoittaminen on niin tärkeää
 

Olen itse elänyt kovien selkäkipujen kanssa aikanaan yli kymmenen vuoden ajan. Kipujaksoja tuli ja meni, ja välillä elämä pyöri vain sen ympärillä, miten selviäisin seuraavan päivän.
Söin lääkkeitä, kävin tutkimuksissa ja kokeilin kaikenlaista – mutta pysyvää helpotusta ei tullut. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että kipu ei aina ole pelkkä kehon viesti, vaan myös hermoston ylivirittynyt tila.

Kun kipu jatkuu pitkään, aivot alkavat ikään kuin “oppia” kipua. Hermosto jää hälytystilaan, ja lopulta kipu tuntuu, vaikka kudokset olisivat jo parantuneet. Samalla kehon oma kemia muuttuu.
Kipua voimistavat aineet lisääntyvät ja rauhoittavat, mielihyvää tuovat välittäjäaineet vähenevät.
Ei siis ihme, että olo on usein sekä fyysisesti että henkisesti uupunut, eikä lepokaan tunnu palauttavalta, koska hermosto ei osaa päästää irti.
Kehossa on koko ajan vähän kuin “kaasu pohjassa”, vaikka kuinka yrittäisi levätä.

Nykyään ymmärrän, että todellinen palautuminen alkaa hermoston ja etenkin vagushermon rauhoittamisesta. Siksi olen niin kiitollinen siitä, että löysin NAT-hoidon – neuro-aurikulaarisen tekniikan, jota opiskelin tekemään asiakkailleni.

NAT on Gary Youngin kehittämä menetelmä, jossa käsitellään kallonpohjan, niskan ja yläselän alueita lempeästi eteeristen öljyjen avulla. Hoidossa käytetään kuutta tarkoin valittua öljyä, jotka tukevat hermoston tasapainoa, maadoittavat ja auttavat kehoa palautumaan.

Moni kertoo kokevansa hoidon jälkeen syvää rauhaa ja selkeyttä – ja usein myös kivun lievittymistä. Itsekin ajattelen usein: “Kunpa olisin tiennyt tällaisesta jo silloin, kun kipu oli pahimmillaan.”

Jos sinä elät kipujen, kuormituksen tai levottoman hermoston kanssa, ehkä juuri nyt on oikea aika antaa keholle mahdollisuus rauhoittua. Lue lisää tai varaa oma hoitoaikasi ottamalla yhteyttä ✨