Skip to main content

Ehkä koti kulkee mukanani – kaipuusta, yhteydestä ja omasta tehtävästä

Joskus jokin tunne kulkee mukana läpi elämän. Sitä ei oikein osaa selittää, mutta sen tunnistaa aina uudelleen. Minulle yksi tällainen tunne on ollut kaipuu kotiin.

Olen viime aikoina miettinyt usein koti-ikävää, joka ei oikeastaan kohdistu mihinkään sellaiseen paikkaan, jonka voisin kartalta löytää. Se on enemmänkin tunne. Kaipaus johonkin, missä kaikki on tuttua, turvallista ja hyväksyvää. Paikkaan, jossa ei tarvitse selittää itseään, yrittää sopia joukkoon tai olla jotakin muuta kuin on.

Olen joskus katsellut tähtitaivasta ja tuntenut aivan erityistä kaipuuta. Jokin sisälläni tuntuu muistavan jotakin, jolle en löydä sanoja.

Viime aikoina olen tutustunut myös tähtisiemen-ajatteluun. Siinä puhutaan sieluista, joiden koetaan olevan lähtöisin muualta kuin tältä Maapallolta ja jotka kantavat mukanaan muistoa jostakin rakkauden, yhteyden ja hyväksynnän täyttämästä kodista. En ajattele, että minun pitäisi osata selittää tai todistaa kaikkea tähän liittyvää. Minulle tärkeintä on ollut se, että tämä ajatus on antanut uusia sanoja tunteille, joita olen kantanut mukanani pitkään.

Olen saanut keskustella ihmisen kanssa, joka on kanavoinut minulle erilaisia viestejä ja näkökulmia tähän aiheeseen. Keskustelujen aikana moni asia on saanut uuden merkityksen. Jotkin asiat ovat tuntuneet enemmänkin tunnistamiselta kuin uuden tiedon vastaanottamiselta.

Erityisesti ajatus omasta tähtiperheestäni on puhutellut minua. Koen heidät perheenä, jonka luokse kaipaan. Jokaisella on ollut oma matkansa ja oma tehtävänsä. Ajatus siitä, että kaikki ovat kulkeneet omat polkunsa ja että joskus voimme jälleen olla yhdessä ilman, että mitään tarvitsee selittää, tuntuu hyvin rauhoittavalta.

Minulle tähän liittyy myös tunne siitä, etten ole yksin täällä omalla matkallani. Koen saavani tukea ja tunnen läsnäoloa erityisesti silloin, kun teen asioita, jotka ovat minulle sydämenasioita.

Laulaminen – enemmän kuin ääntä ja säveliä

Olen laulanut solistina jo vuosikymmeniä. Laulaminen on kulkenut mukanani lapsuudesta asti, ja vuosien varrella siitä on tullut paljon enemmän kuin musiikin esittämistä.

Erityisesti hengellisissä lauluissa koen usein, että olen välittäjänä jollekin itseäni suuremmalle. Minulle tämä liittyy vahvasti Pyhän Hengen läsnäoloon. Joskus jo ensimmäisten sävelten aikana tunnen, kuinka jokin kulkee lävitseni päästä varpaisiin. Silloin tiedän, että juuri tämän laulun sanomalla on merkitystä siinä hetkessä.

En ajattele laulamista vain omana suorituksenani. Toki olen harjoitellut, tehnyt työtä ääneni kanssa ja opetellut tulkitsemaan lauluja. Mutta kaikkein tärkeintä on se, mitä laulun kautta voi välittyä toiselle ihmiselle.

Olen saanut vuosien varrella palautetta siitä, kuinka lauluni ovat koskettaneet, lohduttaneet ja antaneet voimaa. Joku on löytänyt laulusta lohtua suruun, toinen on saanut siitä rohkaisua omaan elämäntilanteeseensa. Kaikkia näitä palautteita olen oppinut vähitellen ottamaan vastaan kiitollisuudella.

Aiemmin minun oli vaikea uskoa, että kehut todella tarkoittivat sitä, mitä ihmiset sanoivat. Nyt olen oppinut ymmärtämään, että minun ei tarvitse vähätellä sitä, mitä toinen on aidosti kokenut.

Hoitotyössä sama yhteys saa toisenlaisen muodon

Sama kokemus on alkanut hahmottua minulle myös hyvinvointihoitoja tehdessäni.

Kun asiakas tulee hoitoon, hän ei tuo mukanaan vain kehoaan ja mahdollisia lihasjännityksiään. Hän tulee kokonaisena ihmisenä, omine kokemuksineen, ajatuksineen ja tunteineen.

Teen erilaisia hoitoja, kuten intialaista päähierontaa, aromahierontaa, Raindrop-hoitoja ja Reikiä. Vaikka hoidon nimi ja rakenne olisivat ennalta tiedossa, jokainen kohtaaminen on silti omanlaisensa.

Joskus saatan kesken päähieronnan tuntea, että tilanteeseen sopisi myös Reiki. Silloin kuuntelen intuitiotani ja voin ottaa sen mukaan, asiakkaan kanssa sovitusti. En halua tehdä asioita väkisin tai siksi, että jokin menetelmä pitäisi aina sisällyttää hoitoon. Minulle on tärkeää kuunnella ihmistä ja sitä, mitä juuri siinä hetkessä tarvitaan.

Olen huomannut, että joskus hoitotilanteessa tapahtuu jotakin, joka tuntuu olevan enemmän kuin pelkkää rentoutumista tai kosketusta. Asiakas saattaa herkistyä, tuntea jotakin voimakkaasti tai saada oivalluksia, joita ei ehkä osannut odottaa.

Olen saanut myös ihania palautteita asiakkaiden kokemuksista. Niissä toistuvat usein rauhallisuus, turvallisuuden tunne, lempeys ja läsnäolo.

Eräs asiakas sanoi minulle hiljattain, että minulla on varmasti ihania asiakkaita. Vastasin, että muita ei olekaan. Hän kehotti minua katsomaan peiliin ja pohtimaan, miksi ihanat ihmiset tulevat juuri minun luokseni hoitoon. Hän kertoi, kuinka rauhoittava olemukseni ja ääneni ovat.

Jäin miettimään hänen sanojaan.

Ehkä kohtaamisissa on aina jotakin vastavuoroista. Minä saan tehdä työtä, jota rakastan, ja asiakas saa hetken, jossa hän voi pysähtyä ja antaa itselleen aikaa. Se, että joku valitsee juuri minut hoitajakseen, ei ole minulle itsestäänselvyys.

Siksi sanon aina hoidon päätteeksi:

”Kiitos, että sain hoitaa sinua!”

Tarkoitan sitä joka kerta.

Entä jos en olekaan vain etsimässä tietä kotiin?

Tämän kaiken äärellä olen alkanut nähdä uudenlaisen yhteyden asioiden välillä.

Olen pitkään ajatellut, että kaipaan kotiin. Paikkaan, jossa on ehdoton hyväksyntä, rakkaus, lempeys ja ilo. Paikkaan, jossa jokainen saa olla juuri sellainen kuin on.

Mutta entä jos kaipuu ei olekaan vain jotakin, joka vetää minua poispäin täältä? Entä jos siihen liittyy myös jotakin, jota voin tuoda mukanani tänne?

Olen joskus pohtinut, voisiko oma tehtäväni liittyä ihmisten herättelemiseen. En tarkoita sitä, että minun pitäisi kertoa toisille, miten heidän tulisi elää tai mitä heidän pitäisi uskoa. Päinvastoin.

Haluaisin rohkaista ihmisiä kuuntelemaan itseään, luottamaan omiin tuntemuksiinsa ja uskaltamaan olla omia itsejään. Uskaltamaan ajatella, tuntea ja elää ilman jatkuvaa pelkoa siitä, mitä joku toinen mahtaa ajatella.

Olen itsekin joutunut opettelemaan tätä. Olen joskus pienentänyt itseäni, jättänyt sanomatta asioita ja yrittänyt pitää rauhaa silloinkin, kun olisi ollut tärkeää tuoda oma ääneni kuuluviin. Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, ettei omana itsenä oleminen ole itsekkyyttä.

Ehkä juuri siksi haluan antaa toisille tilaa olla omia itsejään.

Laulamisessa, hoitotyössä ja tavallisissa kohtaamisissa tuntuu olevan sama punainen lanka: halu välittää jotakin hyvää, kohdata ihminen aidosti ja antaa tilaa sille, mikä hänessä itsessään on jo olemassa.

En tiedä, mitä kaikkea tähtisiemen-ajattelussa on kirjaimellisesti totta. En myöskään tiedä, mihin kaikkeen tämä oma kaipuuni lopulta liittyy. Mutta tiedän, että nämä pohdinnat ovat auttaneet minua ymmärtämään itseäni uudella tavalla.

Ehkä koti ei olekaan pelkästään paikka, johon joskus palataan.

Ehkä koti on myös tunne, jonka voi löytää itsestään. Ja ehkä sitä tunnetta voi välittää eteenpäin – laulun, kosketuksen, läsnäolon, lempeyden ja hyväksynnän kautta.

Ehkä en ole täällä vain etsimässä tietä kotiin. Ehkä voin myös auttaa jotakuta toista löytämään tien omaan sisäiseen kotiinsa.

Tämän ajatuksen äärelle haluan nyt jäädä.

Rakkaudella,
Mirja ♥

​​​​​​🌿 Eteerinen elämäntapa – Ilo palvella
Kokonaisvaltaista hyvinvointia lempeästi kohdaten
 Mirja Poikkeus Tmi



Monesti eteerisen öljyn valinta ei lähde siitä, että katson pulloja ja mietin, mitähän näistä tänään tarvitsisin.

Joskus joku pullo vaan alkaa vetää puoleensa.

Näin kävi minulle nyt Angelican, eli Väinönputken kanssa. 🤎

Olen käyttänyt eteerisiä öljyjä tässä vaiheessa jo 11 vuotta ja 10 kuukautta, joten luulen tuntevani aika hyvin omat suosikkini ja sen, millaisista tuoksuista pidän.

Silti välillä tulee näitä hetkiä, jolloin joku öljy alkaa yhtäkkiä tuoksua aivan erityisen hyvältä.

Tällä kertaa se oli Angelica, ja jotenkin se tuntui erityisen merkitykselliseltä juuri nyt.

Viime viikot ovat olleet elämässä sellaisia, että olen ollut paljon huolissani, valppaana ja toisen ihmisen rinnalla. Kun läheinen sairastuu vakavasti, huomaa helposti olevansa pitkään vähän kuin jatkuvassa hälytystilassa.

Sitä vain mennään.

Hoitaa sen, mikä pitää hoitaa, olla läsnä, huolehtia, kannatella, valvoa, jaksaa.

Sitten kun tilanne alkaa vihdoin helpottaa, huomaa ehkä ensimmäistä kertaa, kuinka väsynyt itse onkaan.

Ehkä juuri siksi Angelican tuoksu tuntui nyt niin hyvältä.

🤎 Angelica eli väinönputki – ”nyt saan vain olla”

Angelica on kasvin juuresta höyrytislattava eteerinen öljy, jonka tuoksu on hyvin omanlaisensa: maanläheinen, vihreä, hieman mausteinen ja samalla pehmeä.

Young Living kuvaa Angelicaa ”enkelten öljyksi” ja sen tuoksua rauhoittavaksi ja maanläheiseksi. Sen kerrotaan sopivan esimerkiksi rauhallisen ympäristön luomiseen sekä hetkiin, joissa halutaan pysähtyä ja hengittää syvään.

Minulle sen rooli tässä sekoituksessa oli ennen kaikkea tämä:

maadoita minut takaisin tähän hetkeen.

Ei tarvitse enää tehdä, ei tarvitse ratkaista, ei tarvitse huolehtia seuraavasta. Päivä on saanut olla sellainen kuin se oli. Nyt saan vain olla.

🌿 Frankincense – syvyyttä ja hiljaisuutta

Angelican seuraksi valitsin Frankincensen.

Frankincense eli olibaanihartsi on yksi niistä öljyistä, joihin palaan itse jatkuvasti. Sen lämmin, balsaminen ja hieman puinen tuoksu tuo minulle jotakin hyvin rauhoittavaa ja syvää.

Tässä sekoituksessa Frankincensen tehtävä oli tuoda Angelican ympärille syvyyttä ja hiljaisuutta.

Angelica on se, joka vetää minut takaisin juurille.

Frankincense on se, joka sanoo:

”Hengitä. Kaikki ei tarvitse ratketa tänä iltana.”

💜 Lavender – pehmeyttä

Kolmanneksi tuli Laventeli.

Se oli oikeastaan aika luonnollinen pari näille kahdelle.

Laventeli tuo mukaan pehmeyttä ja tekee kokonaisuudesta kevyemmän. Se sitoo Angelican maanläheisyyden ja Frankincensen syvyyden yhteen tavalla, joka tuntuu illalla erityisen ihanalta.

Ja niin syntyi tämä yhdistelmä:

Angelica 2 tippaa
Frankincense 1 tippa
Lavender 1 tippa

🌙 Diffuuserissa

Laitoin öljyt illalla diffuuseriin.

Ja voi että! Se tuoksu! ❤️

Lämmin, syvä, maanläheinen ja rauhallinen. Sellainen, että ajattelin vain:

Tähän tuoksuun minä haluan nukahtaa.

Halusin tuoksun vielä lähemmäksi itseäni.

Sekoittelin samoja öljyjä V-6-kantajaöljyyn ja laitoin seosta rinnalle, kaulalle, niskaan ja ranteisiin.

Siinä tuoksu kulki mukana vielä aivan eri tavalla.

Kun käänsi päätä tyynyllä tai veti peiton alla syvään henkeä, tuoksu tuli taas ihanasti vastaan.

Se oli jotenkin todella lohdullinen kokemus ja siihen minä nukahdin tämän tuoksun ympäröimänä. 🙏❤️

Ehkä tässä onkin yksi niistä asioista, joista itse eteerisissä öljyissä niin paljon pidän.

Ne voivat olla paljon muutakin kuin vain ”tuote, jota käytetään johonkin”.

Ne voivat olla pieniä pysähtymisen hetkiä.

Tuoksu voi muistuttaa siitä, että nyt on aika rauhoittua. Nyt ei tarvitse enää tehdä mitään, saa vaan levätä.

🌲 Entä jos kaipaan vielä enemmän metsää?

Tähän yhdistelmään tuli mieleeni myös yksi ihana vaihtoehto: Northern Lights Black Spruce eli Northern Lights -mustakuusi.

Jos Angelica + Frankincense + Lavender tuntuu enemmän ”laskeudun itseeni” -sekoitukselta, Black Spruce vie tunnelmaa enemmän metsään.

Silloin voisi kokeilla:

Angelica 2 tippaa
Frankincense 1 tippa
Lavender 1 tippa
Northern Lights Black Spruce 1 tippa

Siinä on jo vähän sellainen olo kuin olisi keskellä hiljaista metsää.

Puut ympärillä, maa jalkojen alla, eikä kiire mihinkään.

Itse asiassa Young Living käyttää Angelicaa myös valmiissa sekoituksissaan, kuten Grounding- ja Surrender-sekoituksissa. Surrenderissa sen rinnalla on muun muassa Lavender ja Black Spruce – eli nämä tuoksumaailmat eivät ole lainkaan sattumanvarainen yhdistelmä.

🌿 Miksi juuri nämä öljyt juuri nyt?

Kun mietin tätä aamulla, huomaan, että jokaisella öljyllä oli tässä pieni oma roolinsa.

Angelica – maadoittaa ja tuo minut takaisin tähän hetkeen.
Frankincense – tuo syvyyttä ja hiljaisuutta.
Lavender – pehmentää ja tekee kokonaisuudesta lempeän.
Northern Lights Black Spruce – vaihtoehtona tuo mukaan metsän ja puisen, luonnollisen tunnelman.

En väitä, että ”kehoni tiesi tarvitsevansa juuri näitä öljyjä”, mutta ajattelen näin:

Jos jokin tuoksu vetää sinua juuri nyt erityisesti puoleensa, pysähdy sen äärelle.

Tuoksut ovat henkilökohtaisia. Se, mikä tuntuu tänään ihanalta, ei välttämättä ollut sitä kuukausi sitten – ja päinvastoin.

Minulle juuri nyt Angelica tuntuu olevan se öljy, joka sanoo:

”Tule takaisin omaan keskukseesi.”

Frankincense lisää siihen syvyyttä.

Lavender pehmentää.

Black Spruce tuo tarvittaessa metsän ympärille.

Ehkä kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että sinä itse pysähdyt hetkeksi.

Yksi pullo, muutama tippa, syvä hengitys ja lupa olla hetken ihan vain minä. 🤎


🌿 Haluaisitko kokeilla tätä yhdistelmää?

Jos nämä öljyt herättivät kiinnostuksesi, voit lähteä kokeilemaan juuri sinulle sopivalla tavalla.

🤎 Haluatko hankkia vain yhden öljyn tai valita itse, mitä haluat kokeilla?

Jos sinulla ei vielä ole Young Living -jäsenyyttä, voit liittyä minun kauttani tästä ja valita sen jälkeen verkkokaupasta juuri ne tuotteet, jotka itseäsi kiinnostavat.

TEE OMA BRAND PARTNER -ASIAKKUUTESI TÄSTÄ

🌿 Haluatko kokeilla juuri tässä jutussa mainittua Angelica + Frankincense + Lavender -yhdistelmää?

Olen koonnut nämä kolme öljyä valmiiksi samaan ostoslistaan, joten löydät ne siitä helposti.

KATSO VALMIS OSTOSLISTA

Kaikkia ei tietenkään tarvitse hankkia kerralla. Joskus yksi uusi öljy riittää tuomaan ihan uudenlaisen tuoksun ja pienen oman hetken arkeen. 🤎

Huom. Eteeriset öljyt eivät korvaa sairauksien hoitoa tai terveydenhuollon ammattilaisen antamia ohjeita. Käytä öljyjä aina tuotteen omien käyttöohjeiden mukaisesti. Angelican ihokäytössä tulee huomioida Young Livingin ohje välttää suoraa auringonvaloa ja UV-säteilyä 12 tunnin ajan käytön jälkeen.

Sunnuntaiaamun terveisin Mirja

 

🌿 Eteerinen elämäntapa – Ilo palvella
Kokonaisvaltaista hyvinvointia lempeästi kohdaten.
Perustaja: Mirja Poikkeus | Yritys: Mirja Poikkeus Tmi


Kun pahin huoli hellittää – silloin vasta huomaa, kuinka väsynyt on

On olemassa aivan erityinen väsymys, jota on vaikea selittää ihmiselle, joka ei ole joutunut seisomaan pitkään läheisensä rinnalla vakavan huolen keskellä.

Se ei ole tavallista väsymystä.

Kun läheinen sairastuu, oma elämä voi hetkeksi siirtyä kokonaan sivummalle. Päivät täyttyvät huolesta, sairaalakäynneistä, odottamisesta, kysymyksistä ja siitä kaikkein tärkeimmästä: miten rakas ihminen voi?

Silloin voi olla väsynyt jo valmiiksi, mutta keho vain jatkaa.

Aamulla noustaan.

Lähdetään.

Ollaan läsnä.

Kuunnellaan.

Odotetaan.

Kysytään.

Huolehditaan.

Palataan kotiin ja yritetään nukkua.

Ja seuraavana päivänä kaikki alkaa uudelleen.

Jossain kohtaa huomaa, ettei oikeastaan enää tiedä, kuinka väsynyt on.

Koska ei voi olla väsynyt.

On vain oltava.

Huoli pitää ihmisen liikkeessä

Kun läheinen sairastuu vakavasti, oma hyvinvointi ei välttämättä tunnu enää tärkeältä. Kaikki huomio kiinnittyy siihen ihmiseen, joka tarvitsee apua.

Silloin ei ehkä mieti, söikö kunnolla tai nukkuiko tarpeeksi. Ei mieti, että pitäisi huolehtia myös omasta jaksamisesta.

Mieli on kiinnittynyt siihen tärkeimpään:

Miten hän voi?

Mitä seuraavaksi tapahtuu?

Miten voisin auttaa?

Keho tekee sen, minkä se osaa.

Se nostaa kierroksia ja auttaa selviytymään tilanteesta. Stressi ja huoli voivat pitää ihmisen hämmästyttävän toimintakykyisenä silloinkin, kun normaalisti olisi jo pakko pysähtyä.

Ja ihminen voi olla uskomattoman sitkeä.

Varsinkin silloin, kun kyseessä on rakas ihminen.

Hoivaajan jaksaminen unohtuu helposti

Kun toinen tarvitsee paljon apua ja tukea, myös läheisestä tulee helposti eräänlainen hoivaaja.

Hoivaajan roolissa huomio on luonnollisesti toisessa ihmisessä. On huolehdittava lääkkeistä, ruokailusta, käytännön asioista, keskusteluista ja joskus ihan vain siitä, että toinen ei tunne olevansa yksin.

Mutta samalla voi unohtua yksi tärkeä kysymys:

Kuka pitää huolta hoivaajasta?

Oma jaksaminen ei ole itsekkyyttä.

Päinvastoin.

Kun pidämme huolta omasta hyvinvoinnistamme, meillä on enemmän voimavaroja olla toisen rinnalla.

Sitten tapahtuu jotakin kummallista

Tilanne alkaa helpottaa.

Ei ehkä vielä ole mitään suurta juhlan aihetta, mutta suunta on oikea.

Ensimmäistä kertaa uskaltaa vähän hengittää.

Ehkä hymyillä.

Ehkä ajatella tulevaisuutta.

Ja juuri silloin huomaa:

Minähän olen aivan loppu.

Se on ollut minulle yksi tämän matkan pysäyttävimmistä asioista.

Olen huomannut, kuinka pitkään olen vain mennyt eteenpäin.

En siksi, että olisin erityisen vahva.

Vaan siksi, että rakkaus ja huoli ovat vieneet eteenpäin silloin, kun omat voimat eivät olisi ehkä muuten riittäneet.

Kun pahin huoli alkaa hellittää, keho voi viimein laskea suojauksiaan. Silloin myös pitkään kannettu väsymys voi tulla näkyväksi.

Kun mieli saa viimein luvan käsitellä

Sitten tulevat yöt.

Unet voivat olla kummallisia, raskaita ja välillä suorastaan kaoottisia.

Niissä mieli saattaa käsitellä asioita, joille ei päivällä ole ollut tilaa.

Pelkoja.

Epävarmuutta.

Avuttomuuden tunnetta.

Niitä hetkiä, jolloin ei tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kaikkea sitä, minkä on joutunut päivän aikana siirtämään sivuun, koska on ollut tärkeämpää toimia kuin tuntea.

Ehkä mieli tekee öisin omaa työtään.

Se yrittää järjestää kokemusta paikoilleen.

Ja ehkä siksi unet voivat tulla juuri silloin, kun tilanne alkaa olla parempi.

Kun ei enää tarvitse koko ajan selviytyä.

Vasta silloin voi olla tilaa huomata, kuinka paljon kaikkea on tullut kannettua.

Nyt minun pitää opetella lepäämään

Olen aina ollut ihminen, joka tekee.

Jos jotakin pitää hoitaa, hoidan.

Jos joku tarvitsee apua, autan.

Jos jotain pitää selvittää, selvitän.

Mutta nyt elämä on opettamassa minulle toisenlaista läksyä.

Kaikkea ei tarvitse tehdä.

Kaikkea ei tarvitse jaksaa.

Eikä vahvuus tarkoita sitä, että ihminen pysyy koko ajan pystyssä.

Joskus vahvuutta on huomata:

Minä olen väsynyt.

Ja antaa sen olla totta.

Nyt kun tilanne on hiljalleen kääntynyt parempaan suuntaan, huomaan itsekin tarvitsevani aikaa palautumiseen.

Ehkä minun ei tarvitse heti palata entiseen tahtiin.

Ehkä saan vain olla.

Hengittää.

Nukkua.

Käydä kävelyllä.

Istua hiljaa.

Olla läsnä siinä, mikä juuri nyt on hyvin.

Ja antaa kehon vähitellen ymmärtää, että sen ei tarvitse enää olla koko ajan valmiina pahimpaan.

Palautuminen ei tapahdu käskemällä

Olen huomannut myös sen, että palautuminen ei ala siitä hetkestä, kun päättää olevansa valmis palautumaan.

Keho ja mieli tarvitsevat aikaa.

Jos on elänyt pitkään stressin, huolen ja jatkuvan valmiustilan keskellä, ei voi vain yhtenä aamuna päättää, että nyt kaikki on hyvin.

Palautuminen voi olla pieniä asioita.

Riittävästi unta silloin kun siihen on mahdollisuus.

Rauhallinen kävely.

Hyvä ruoka.

Vesi.

Hengittäminen.

Hiljaisuus.

Luonto.

Ja ennen kaikkea lupa olla hetken tekemättä mitään.

Joskus hyvinvointi ei tarvitse lisää tekemistä.

Joskus hyvinvointi tarvitsee sitä, että lakkaamme hetkeksi tekemästä.

Meidänkin hyvinvointimme tarvitsee hoivaa

Tämä on ehkä yksi tärkeimmistä asioista, joita olen tämän kokemuksen kautta taas oppinut.

Kun pidämme huolta toisesta, emme saa unohtaa itseämme.

Ei siksi, että meidän pitäisi olla itsekkäitä.

Vaan siksi, että me tarvitsemme voimia voidaksemme olla toisen rinnalla.

Joskus hoivaaja tarvitsee itsekin hoivaa.

Joskus vahva ihminen tarvitsee jonkun sanomaan:

“Miten sinä voit?”

Ja joskus suurin hyvinvointiteko voi olla yksinkertaisesti se, että antaa itselleen luvan levätä.

Onneksi on öljyt tukena tälläkin matkalla

Minulle hyvinvointi ei ole koskaan tarkoittanut vain yhtä asiaa. Se on kokonaisuus, jossa myös pienillä, hyvää oloa tukevilla hetkillä on merkitystä.

Tälläkin matkalla omat eteeriset öljyt ovat kulkeneet rinnallani.

Ne eivät poista huolta, väsymystä tai vaikeita tunteita, eivätkä ne korvaa lepoa, ravintoa tai tarvittaessa terveydenhuollon apua.

Mutta ne voivat olla pieni osa omaa hyvinvointirutiinia – hetki pysähtyä, hengittää ja huolehtia myös itsestä.

Joskus se voi olla tuttu tuoksu aamulla.

Joskus rauhoittava hetki illalla.

Joskus muutama minuutti itselle kaiken kiireen keskellä.

Onneksi on öljyt tukena tälläkin matkalla. 🌿

Ne ovat kulkeneet kanssani monissa elämäntilanteissa, ja tällä matkalla olen ehkä tarvinnut niiden tuomaa tuttua pysähtymisen hetkeä enemmän kuin pitkään aikaan.

Joskus saan palvella – joskus saan tulla palvelluksi

Tämä vaihe ei ole vielä ohi.

Mutta suunta on parempi.

Ja ehkä nyt on minun vuoroni opetella hiljalleen myös ottamaan vastaan sitä hyvää, jota elämä tarjoaa.

Joskus saan palvella.

Joskus saan tulla palvelluksi.

Molemmissa on suuri ilo ja suuri kiitollisuus. 💙

Ehkä juuri siinä onkin hyvinvoinnin yksi tärkeä puoli: meidän ei tarvitse aina olla se, joka kantaa muita.

Saamme välillä itsekin nojata.

Saamme levätä.

Saamme ottaa vastaan.

Ja saamme vähitellen opetella uudelleen, miltä tuntuu olla turvassa silloin, kun ei enää tarvitse koko ajan selviytyä.

🌿 Eteerinen elämäntapa – Ilo palvella

Kokonaisvaltaista hyvinvointia lempeästi kohdaten.

Perustaja: Mirja Poikkeus | Yritys: Mirja Poikkeus Tmi

Rohkeus ei aina näytä rohkeudelta

Tänään kävelimme Antin kanssa Loviisan rantatiellä.

Meri oli lähes peilityyni. Aurinko paistoi, ilma oli lämmin ja koko maisemassa oli jotakin levollista. Pysähdyin hetkeksi ottamaan kuvan yhdestä öljystä, joka on kulkenut mukanani jo vuosien ajan – Valor Roll-Onista.

Kuvaa ottaessani aloin miettiä sanaa rohkeus.

Nuorempana ajattelin rohkeuden tarkoittavan suuria tekoja. Sitä, että uskaltaa tehdä jotain sellaista, mitä muut eivät ehkä uskalla.

Nykyään ajattelen aivan toisin.

Rohkeus ei aina näytä rohkeudelta.

Joskus rohkeutta on pyytää apua.

Joskus rohkeutta on sanoa ei.

Joskus rohkeutta on aloittaa alusta, vaikka ei tiedä, mihin tie vie.

Ja joskus rohkeutta on pysähtyä. Kuunnella omaa kehoa ja antaa itselleen lupa levätä.

Olen saanut elämäni aikana kulkea monenlaisia polkuja. On ollut ilon hetkiä, onnistumisia ja unohtumattomia kokemuksia, mutta myös aikoja, jolloin olen miettinyt, pystynkö enää koskaan tekemään niitä asioita, joita rakastan.

Ehkä juuri siksi sana rohkeus merkitsee minulle nykyään paljon enemmän kuin ennen.

Valor on ollut yksi niistä tuoksuista, jotka ovat kulkeneet rinnallani pitkään.

En ajattele sitä vain eteerisenä öljynä.

Kun avaan sen korkin, mieleeni nousee muistoja. Muistan Raindrop Technique® -hoitoja, joita olen saanut tehdä vuosien aikana lukemattomia. Muistan koulutuksia, kohtaamisia ja ihmiset, joiden kanssa olen saanut jakaa hyvinvointia. Muistan myös ne hetket, jolloin olen itse tarvinnut hieman lisää rohkeutta.

Tuoksuilla on hämmästyttävä kyky herättää muistoja ja tunteita.

Ehkä juuri siksi huomaan joskus seisovani öljyhyllyni edessä ja ajattelevani, että tänään juuri tämä tuoksu tuntuu oikealta.'

Uskon, että keho ja mieli oppivat.

Kun johonkin tuoksuun liittyy vuosien aikana turvallisia, rauhallisia ja voimaannuttavia kokemuksia, siitä tulee kuin vanha ystävä. Sellainen, jonka seura tuntuu tutulta juuri silloin, kun sitä eniten kaipaa.

Minulle Valor on juuri sellainen.

Ehkä siksi se kulkee usein mukana myös matkoilla.

Tänäänkin se oli mukana Loviisan rantatiellä.

Pieni roll-on taskussa.

Suuri määrä muistoja sydämessä.

Ehkä rohkeus ei lopulta ole sitä, ettei pelkää.

Ehkä rohkeus on sitä, että kulkee eteenpäin, vaikka välillä pelottaakin.

Ja ehkä joskus siihen riittää yksi syvä hengitys, meren tuoksu ja tuttu pieni pullo taskun pohjalla.

🌿 Eteerinen elämäntapa – Ilo palvella
Kokonaisvaltaista hyvinvointia lempeästi kohdaten.

Mirja Poikkeus
Mirja Poikkeus Tmi

On olemassa kesäpäiviä, jotka tuntuvat tavallisilta silloin, kun niitä eletään. Vasta myöhemmin ymmärtää, että juuri ne jäävät mieleen kaikkein parhaiten.
Tänään oli sellainen päivä.

 

Meidän oman kirsikkapuumme oksat notkuvat tänä vuonna marjoista. Lapsenlapsemme tuli tekemään minulle pienen kesätyön ja keräsi useamman litran kirsikoita. Hän kiipesi A-tikkaille niin korkealle kun vaan ylsi, mutta silti puun latvaan jäi vielä valtava määrä marjoja. Harmittaa vähän, kun kaikkeen ei ylety – mutta ehkä kaikkea ei tarvitsekaan saada talteen. 

Ennen jatkokäsittelyä pesin kirsikat huolellisesti Thieves Fruit & Veggie Soak -pesuaineella. Puiden hedelmien pinnalle kertyy kesän aikana pölyä ja muita epäpuhtauksia, joten tuntui hyvältä aloittaa puhtaista marjoista.

Päivän kohokohta ei kuitenkaan ollut pelkästään kirsikkasato.

Sama lapsenlapsi, joka keräsi kirsikat, oli leiponut meille mansikkakakun. Hän on kohta 17-vuotias ja on jo usean vuoden ajan tehnyt aivan uskomattoman hienoja kakkuja. Hän oli myös se taitava leipuri, joka valmisti kolme erilaista kakkua pikkusiskonsa rippijuhliin.

Olin toivonut yksinkertaista mansikkakakkua – sellaista, jossa välissä on rahkaa, kermavaahtoa ja runsaasti mansikoita, ja päällä vielä lisää kermavaahtoa ja mansikoita.

Juuri sellaisen hän teki. Kauniin 🍓ja niin hyvän, että minä, mieheni, poikamme ja päivän leipuri söimme melkein koko kakun yhdellä istumalla. Onneksi ehdin ottaa siitä kuvan ennen kuin viimeisetkin palat katosivat lautasilta.

Seuraavaksi kirsikat pääsevät kattilaan. Tänä vuonna ajattelin kokeilla uutta tapaa: keitän ne ensin pehmeiksi, poistan kivet vasta sen jälkeen ja jätän kuoret mukaan. Näin talteen jäävät myös kuorien sisältämät kuidut ja monet luonnolliset antioksidantit.

Talvella nämä saman puun kirsikat päätyvät puuron ja jogurtin päälle muistuttamaan tästä päivästä.

Ehkä juuri siinä on kotona tehdyn hillon suurin arvo. Se ei ole vain hilloa, vaan se on muisto yhdestä kesäpäivästä, yhdessä tehdystä työstä, yhdessä olemisesta, mansikkakakusta ja siitä ilosta, että oman pihan puu kantoi jälleen runsaan sadon.

Näitä hetkiä ei voi säilöä purkkiin. Mutta niiden maun voi.


🍒🍒🍒

Tässä kirjoittaessani tulee vielä lisää ajatuksia.

Kun lapsenlapsemme oli kerännyt kaiken, mihin tikkaiden kanssa turvallisesti ylsi, puun latvassa näkyi vielä runsaasti kirsikoita.

Hetken harmittelin niitä, mutta sitten mieleeni tuli ajatus, että ehkä kaikkea hyvää ei ole tarkoituskaan kerätä itselleen.

Luonnossa on aina jotakin, mikä jää seuraavalle kulkijalle, linnuille tai ihan vain muistuttamaan siitä, että kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa voidakseen iloita siitä.

Ehkä sama pätee myös elämään.

Maailmassa on niin paljon hyvää, kaunista ja ihmeellistä, ettei kaikkea voi – eikä tarvitsekaan – saada omakseen.

Joskus riittää, että saa pysähtyä hetkeksi, katsoa ympärilleen ja olla kiitollinen siitä, mitä juuri tänään sai omiin käsiinsä.

 
Yhden tiistaisen päivän ja illan mietteissä Mirja 🍒

🌿 Eteerinen elämäntapa – Ilo palvella
Kokonaisvaltaista hyvinvointia lempeästi kohdaten
Perustaja: Mirja Poikkeus | Yritys: Mirja Poikkeus Tmi