Kirkkonummen Sanomat 30.7.2015
Levyarvostelu: Mirja Poikkeus – Kaarisilta
http://lupaus.net/julkaisut/levyarvostelu-mirja-poikkeus-kaarisilta/
90-luvun lopussa uransa aloittanut Mirja Poikkeus julkaisi Kaarisilta-levyn loppuvuodesta 2011. Mukavasti soittoaikaa Radiodeissä saanut levy on täynnä tasapainoisia, herkkiä ja henkilökohtaisia lauluja. Kappaleista muodostuu kokonaisuus, joka kestää kuuntelemista niin kirkoissa kuin konserttisaleissa.
Kaarisillan runko muodostuu tutuista lauluista. Mukaan ovat päässeet niin Petri Laaksosen Saavu valo, Pekka Simojoen Tänään Häneen uskon kuin Lasse Heikkilän Taivaan Isä tuntee tien. Tutumpien laulujen tueksi on liitetty sopivasti uutta materiaalia. Levyn laulut kertovat rakkaudesta elämän eri vaiheissa. Rakkaus niin Jumalaa kuin lähimmäistä kohtaan on sanoituksissa vahvasti läsnä.
Musiikki on rauhallisen letkeää ja tunnelmaltaan nautittavaa. Poikkeuksen ääni on miellyttävä ja muutamia hieman epävarmoja hetkiä lukuunottamatta myös selkeän varma. Soittimet ovat esillä laajalla rintamalla ja erityisesti puhallinsoittimia on käytetty ilahduttavan paljon.
Mieleenpainuvin kappale
Mieleenpainuvimmaksi kappaleeksi valikoituu kappale numero kuusi, Tänään Häneen uskon. Kappaleen sovitus on onnistunut ja erityisesti puhaltimet säestävät laulua kauniisti. Poikkeus todella tavoittaa kauniin, ja sanomaltaan erityisen vahvan, laulun syvimmän olemuksen.
Yhteenveto
Kaarisilta on elämänmakuinen ja tekijänsä näköinen levy. Mirja Poikkeuksen kokemus kuuluu varmuutena kappalevalinnoissa ja laulussa. Kappaleet ovat onnistuneita kokonaisuuksia ja sovitukset tuttujen laulujen osalta riittävästi alkuperäisistä poikkeavia, vaikkakin pääosin hieman yllätyksettömiä. Kaarisilta avaa kuulijalle säteilevän kauniin matkan kohti Jumalan kirkkauden tuntemista.
Tämä pysäytti:
Omakustanteita on takana jo pitkä lista. Olisiko nyt aika siirtyä kokeilemaan siipiä levy-yhtiön suojiin? Taidot ainakin riittäisivät mainiosti. 20.3.2012 / Lassi
POIKKEUS, M., Tuulien teitä
Mirja Poikkeus laulaa herkästi, ja kuitenkin hänellä on esityksessään samaa voimaa kuin Eija Merilällä. Näiden kahden äänenvärikin on samanlainen. Laulut tulevat tutulta akselilta Laaksonen-Kaskinen-Simojoki-Salminen-Heikkilä. Osa kappaleista on hyvin tunnettuja, kuten Saviruukku, Kirkossa sekä Viimeiset veneet. Suurin osa on puolestaan vähemmän kuultua materiaalia. Tarjolla on rauhallisia, akustisen kitaran säestyksellä laulettuja hengellisiä helmiä. Monissa tärkein instrumentti löytyy puupuhallinpuolelta, mutta myös selloa kuullaan usein. Tunnelma on leppoisa, kiireetön ja lempeän harras. Kyllä näistä lauluista tosiaan tulee hyvälle mielelle: ne lohduttavat ja nostavat katseen ylöspäin. (Aksentti / Ari Hyvölä)
Kuuntelimme vaimon kanssa juuri tuon levysi. Onpas heleä ja keväinen ääni, sanoi vaimoni.
Minust sekaan olis mahtunu viä enempikin huilua, selloa ja rummunlyöntiä, mut tyylinä tuo minimalismi ei kumminkaan ei ole hulluimmasta päästä. Toimii tuossa oikein hyvin
- rintapek- muusikoiden net
Äänitteesi on muuten hyvin tehty ja laulu toimii myös.
Minuun ei kuitenkaan juurikaan uppoa uskonnollinen musiikki, ateisti
ja agnostikko kun olen.
Se ei kuitenkaan tee äänitettäsi arvottomaksi ja huonoksi. Uskovaisille
kohderyhmille se varmaan onkin suunnattu pääosin ja näin ollen löytää
kohderymänsä varmasti, näin toivon.
Ystävällisin terveisin Seppo
Moi!
Kuuntelin uuden levysi. Oli hieno homma ku teitte sen. Se on tehty, ei tullu! t. Isä
Äidin Levynjulkistamiskonsertti – Tuulien teitä
Mentiin lasten kanssa siis eilen illalla mun äidin konserttiin Kirkkonummen Kirkkoon.
Ihan kivasti lapset jaksoi siihen asti kun Puuha Pete-karkit loppui. Harmitti vähän, että piti puolessavälissä poistua, mutta olihan se sellainen harras konsertti. Jos joku on sinne mennyt hiljentymään ja kuuntelemaan rauhassa, niin ei se lasten mölinä sovi joukkoon, vaikka luonnollista onkin.
Kiitokset papalle seurasta, ja äiti, olit eilen todella kaunis ja ääni kuulosti vielä paremmalta kuin levyllä!!
(...jota meillä on kuuneltu lasten kanssa autossa jo useampi viikko, vaikka nyt vasta olikin julkistamiskonsertti )
Muistan kun vähän nuorempana äiti soitteli kitaraa ja laulettiin yhdessä äidin vanhasta laulukirjasta/mapista Lody:a ja Kirkossa-laulua.
Äidin musiikki on ❤️
Tuli kirkkoon mies ja lapsi
he eteeni istuivat
Kai tie oli pienelle pitkä
oli kosteat kiharat
Ei monta hetkeä hiljaa
tuo ollut pikkupää
Oli paljon kyselemistä
ja paljon nähtävää
Oli kauniit alttaritaulut
monihaaraiset kynttilät
Nuo kaksi puhuivat hiljaa
ja joskus hymyilivät
Kovin kauan saarna kesti
lapsi istui miettien
ja pienin pehmein sormin
isän hihaa hyväillen
Minä tahtoisin isä jo kotiin
isä minua väsyttää
Hän nostaa pienet kasvot
ja huuli värähtää
He lähtivät kesken saarnan
minä loppuun asti jäin
Sama hiljainen arka pyyntö
nous syvältä itsestäin:
Minä tahtoisin Isä jo kotiin
Isä minua väsyttää
Soi kirkossa kiitosvirsi
oli ulkona vihreää.”
- Suvi-
Kirkkonummen Sanomat:
Tuulien teitä –levyn julkistuskonsertin jälkeen:”Viimassa seisoo koivu, paljas ja alaston, mutta jo oksistossa lupaus silmuista on” Mirja Poikkeus kertoo tarinoita lauluillaan
MIRJA Poikkeus lauloi jälleen itsensä kuulijoiden sydämiin konsertissaan Kirkkonummen kirkossa, säestäjinään Heikki Pohto, Juha Lanu ja Matti Rantatalo.
Kirkkonummen kirkossa kuultiin livenä Mirja Poikkeuksen kaikki laulut uudelta Tuulien teitä levyltä yhtenä pimeänä syksyisenä arki-iltana. Tunnelma kirkon sisällä oli lämmin ja herkkä. Mirjan lyhyet ja ytimekkäät juonnot laulujen välillä valottivat hänen suhdettaan kappaleisiin tuoden niihin uutta ulottuvuutta.
Hänen soinnillista ja ilmaisuvoimaista ääntään on aina yhtä miellyttävä kuunnella, laulaapa hän miltä aihealueelta tahansa. Mirja onkin opettanut allekirjoittaneen kuuntelemaan niin äänen sointia kuin laulujen tulkintaa, mikä on valtavasti rikastuttanut tällaista ei-musikaalisen taustan ihmistä.
Kaikki kappaleet olivat hyviä ja loivat yhdessä harmonisen kokonaisuuden, joskin lempikappaleeni oli kyllä Psalmipohjainen Aamuruskon siivin, arvioi puolestaan Pirjo Seppälä konserttia. Mirjan ääni on tehty tarinoita kertomaan ja tuolla lahjallaan hän puhuttelee monia ihmisiä, Pirjo Seppälä toteaa ja kiittää myös kirkon akustiikkaa, joka nosti esiin ja antoi voimaa huikean hienolle ja musiikillisesti rikkaalle soitannolle.
Paikalle levyn säestysvoimasta olivat mukaan päässeet vain Heikki Pohto, puhaltimet, sekä laulujen sovittaja Juha Lanu, kitara. Flyygelin takana istui muualta ”lainattu” Matti Rantatalo, joka säesti myös koskettimilla. Kappaleet jäivät soimaan päähän niin vahvasti,
että vielä seuraavanakin päivänäkin huomasin hyräileväni laulun ”Vieraana itku ja ilo” sanoja: ”Sytyin tanssiin, ilon tanssiin, helmat
heiluivat tuulessa niin. Juoksin niityille kukkuloille, nousi iloni taivaisiin”.
LIISA KOSONEN/Kirkkonummen Sanomat 30.10.08
TUULIEN TEITÄ –LEVY JULKAISTU
Mirja Poikkeuksen uusin levy "Tuulien teitä" sisältää herkkiä lauluja, joiden sävelet ja sanat soivat tulkinnallisesti niin tosina ja suoraan
laulajan sydämestä tulevina, että niitä kuunnellessa tulee jotenkin pyhä olo.
Laulujen sanat lohduttivat itseänikin oman elämäni vaikeuksissa, Mirja tunnustaa. "Ehkäpä laulujen valinnat kuvastavat sitä, miten itsekin tiedostamatta tarvitsin lohdutusta.” Tekijä itsekin iloitsee siitä, että levystä tuli niin rauhallinen kokonaisuus eikä mikään kappale hyppää silmille.
Sanat merkitsevät minulle tosi paljon. Ylipäätään haluan laulaa vain sellaisia lauluja, joiden sanomaan pystyn sisäistymään ja sitä kautta välittämään jotakin myös kuulijoille niin ilossa kuin surussakin, Mirja miettii. Suuri ilo Mirjalle oli päästä tekemään musiikkia Suomen huippujen kanssa. Laulujen sovittajana toimi Juha Lanu ja muita muusikoita olivat Jussi Liski, Heikki Pohto, Mongo Aaltonen, Ari Hämäläinen, Veli- Matti Iljin ja Marika Tuhkala. Juha ymmärsi sovittajana heti, mitä ajoin takaa, kun kerroin hänelle omia tunnelmiani lauluista.
Myös kaikki muusikot olivat niin vankkoja ammattilaisia, että
he kuulivat laulujen tunnelmat heti eikä aikaa kulunut turhaan, Mirja kiittää.
Lasken matkaan leijan kauneimman... Tuulien teitä -albumin nimilauluksi valittu "Tuulien teitä" on alun perin lasten lauluja, mutta Mirja on laulanut sitä usein. Hän esitti sen mm. lähtökonsertissaan vuonna -02 ennen Vancouverin Kanadan-matkaa ja myös kiertueella perillä. "Hyvää matkaa" –laulun Mirja kuuli ensi kerran samana vuonna ja se jäi mieleen soimaan heti niin vahvasti, että hän hankki siihen nuotit.
Otin ne mukaani Vancouveriin. Siellä yksi nainen pyysi minulta laulua miehensä hautajaisiin. Ehdotin tätä ja lesken mukaan se oli juuri kuin heidän elämästään. Silloin ymmärsin, miksi minun oli pitänyt opetella tämä uusi laulu, Mirja valottaa muutamien laulujensa historiaa. – "Aamuruskon siivin" on tehty psalmien pohjalta ja tykkään sen tunnelmasta, Mirja toteaa. Kaikista vaikeimpana hän piti rytmillistä "Lailla enkelin" -kappaletta, joka piti sovittaa linjaltaan rauhallisemmaksi.
Merellistä tunnelmaa henkivä ja suruun sopiva "Miten hyvä on olla" on Jukka Salmisen uusia lauluja ja sen ensimmäinen levytys. "Viimeiset veneet" on Lasse Heikkilän sanoihin
soviteltu, myös merelle sijoittuva, hyvästijätöstä kertova laulu.
Meri on minulle tärkeä juttu, saan voimaa sieltä, sanoo Mirja, joka itse on syntynyt saaressa ja tottunut vesillä kulkija. Pyyntö kantaa yli maailman:
Anna rauha. Varjele meitä...
Mirja on laulanut itsensä kirkkonummelaisten sydämiin. Hänen laulunsa ovat tuoneet iloa ja lohtua monen perheen juhlahetkiin, arvioi Mirjaa kanttori Tarja Viitanen,
joka toivoo kuulijoiden löytävän tiensä myös tämän levyn tiimoilta pidettävään iltakonserttiin torstaina 9.10.08 klo 19 Kirkkonummen kirkkoon, missä levyä on tietysti myös myynnissä. Sieltä saa varmasti itselleen lämpöä ja eväitä mukaan syksyn pimeyteen, sanoo Tarja, jonka kotona Mirjan levy on soinut jo useita kertoja. Sovitukset on tehty ammattitaidolla ja runsas soitinvalikoima antaa rikkautta, Tarja kiittää.
Laitan matkaan toiveen kauneimman... Tuottaja Kai Jauhiainen Backbeat Oy:stä sanoo Mirjan levyn tuottamisen olleen urallaan yksi mukavimpien
joukossa. Idea kerkesi muhia jo muutaman vuoden ennen toteutumistaan. Mirja laulaa täysin puhtaasti. Ihastuin hänen
ääneensä, kertoo Kai Jauhiainen syitä, miksi hän halusi tehdä levyn Mirjan kanssa. Kain mukaan levyttäminen on aina pitkä prosessi,
johon kuuluu mm. kappaleiden valinta ja sovitus, muusikoiden löytäminen jne.
Mirja toi tänne 45 biisiään, joista karsimme heti kuluneimmat pois. Sitten pohdimme, mitkä istuisivat parhaiten juuri tähän kokoelmaan ja sen tunnelmaan. Levy sopii jokaiselle, joka
haluaa rauhoittua tai hiljentyä, selvittelee lopputulokseen tyytyväinen tuottaja. Löytyi hyvä soundimaailma, jossa soivat mm. sello, paimenhuilu, kontrabasso ja kitara.
Soitto on vähäeleistä, rumpuja esim. Emme ottaneet ollenkaan mukaan, kertoo Jauhiainen, joka kertoi tehneensä nyt tavallista tarkemman työn siinä, että sai nostettua laulun
pintaan. – Kävin sanat huolella erikseen läpi, sillä joka sanan pitää kuulua! hän toteaa.
LIISA KOSONEN/ Kirkkonummen Sanomat 28.9.08
Askel –lehden juttu:
